Erityistaidoista

Luin The Realm of Maria -blogin kirjoituksen erityistaidoista ja päätin itsekin jakaa mietteitäni täällä oman blogini puolella samaisesta aiheesta. Tätä samaa itsensä kehumista, tai oikeastaan sen puuttumista, ollaan meillä kotonakin moneen otteeseen pohdiskeltu. Miksi on niin mielettömän vaikeaa myöntää itselleen ja muille olevansa jossain hyvä? Miksi itseään ei saa kehua hyväksi ellei ole mielestään kyseisessä asiassa täydellinen?

Kyse voi hyvin olla tässä suomalaisessa kulttuurissa, sillä olen erityisesti huomannut tämän kaltaista negatiivista "poikkeuskäyttäytymistä" ollessani tekemisissä ulkomaalaisten ystävieni kanssa. Muualla maailmassa on aivan normaalia sanoa olevansa vaikkapa melko hyvä kokki, kun taas Suomessa nöyrästi mutistaan  "käi mä nyt jotain ruokaa osaan vähän laittaa". Pienikin epävarmuus tekee meistä heti muka pari pykälää huonommiksi, vaikka kyse onkin todellisuudessa ainoastaan hieman heikommasta itsetunnosta.

Erityistaito kuulostaa minun korvaani sanana kauhean viralliselta tai jotenkin... Tärkeältä. Että omistaaksesi sellaisen sinun ihan oikeasti pitäisi olla jotenkin erityisen lahjakas tai aikaansaanut ihminen. Oikeastihan jokainen omistaa ainakin jonkinlaisen erityistaidon ja useampi meistä omistaa sellaisia paljon. Käytännössä taidon omaaminen tarkoittaa osaamista tehdä jotain tiettyä asiaa melko hyvin. Taidon ei aina tarvitse olla perinteisesti mieleen juolahtavaan musikaalisuuteen tai matemaattisuuteen liittyvä, vaan moni voi olla hyvä esimerkiksi järjestelmällisyydessä, suunnittelemisessa, siivoamisessa, sosiaalisissa tilanteissa tai vaikka toisen ihmisen kuuntelemisessa. Näitä taitoja ei useinkaan kehuta tai noteerata taiteellisempien ja näkyvimpien taitojen tavoin, vaikka moni varmasti huomaakin miten joku tietty ihminen handlaa aina tietyn tilanteen muita paremmin.

Tietysti tätä ajatusta voi jatkaa vaikka miten pitkälle (esim. mä oon niin hyvä pyyhkimään pyllyä), mutta siitä huolimatta itseään hyväksi kutsumisen pitäisi olla nykyistä luontevampaa ja hyväksyttävämpää. Ei hyvänä olemiseen tarvita täydellisyyttä tai edes ammattimaisuutta. Hyvä voi olla myös jotain toista huonompi, sillä sen määrittelemiseen riittää oikeastaan pelkkä oma itsensä hyväksi toteama kokemus.

Eniten minua surettaa miten harmillisen moni, vieläpä oikeasti monessa asiassa hyvin taitava ihminen, alkaa mollata itseään. Sorrun itsekin tähän kykyjeni vähättelyyn suhteellisen usein, sillä minutkin on typerästi aivopesty käsitykseen, että itsensä kehuminen tai jossain asiassa hyvänä pitäminen (puhumattakaan sen ääneen myöntämisestä!) on kamalan egoistista ja itsekeskeistä ajattelua. Erityisesti kun nuorempana joku kehui minua jostakin, menin totaaliseen lukkoon ja tavallisen kiitos-vastauksen sijaan aloin kiemurrella epämukavasti hokien hätäisesti no en mä nyt niin hyvä ollut, älä nyt viitsi!

Olen myös jännästi pienestä pitäen ominut käsityksen ettei ketä vaan voida kutsua tietynlaisella tittelillä tai nimikkeellä. Kyseisen arvonimen saavat ainoastaan harvat ja valitut henkilöt, nimensä kovalla työllä ja lahjakkuudella ansainneet ihmiset. Esimerkiksi tanssijaksi voi sanoa ainoastaan sellaista ihmistä, joka tekee sitä työkseen tai harrastaa kyseistä lajia vähintään ammattilais-tasolla. Taiteilija on ainoastaan taidekoulusta valmistunut, leipäänsä maalauksilla tienaava henkilö ja kitaristiksi itseään kutsuvalla on oltava useampi äänitetty levy ja valmius osata soittaa minkä tahansa kitarakappaleen suoraan nuoteista.

Itselleni onkin ollut paha paikka kutsua itseäni vaikkapa laulajaksi. Mitääh, mitenniin LAULAJA?! Emmä nyt mikään ammatti-muusikko sentään ole! Eikä mulla ole just nyt bändiäkään! No joo, oonhan mä jonkun verran esiintyny.. Ja joo, onhan sitä jokunen vuosi musiikki"uraa" takana. Useita keikkoja ja lavoja, erilaisia bändejä ja kokoonpanoja. Nii joo, yks stipendikin tuli musiikkiopistolta sillon abivuonna. Rahaakin olen kyllä laulamalla saanut, mutta emmä nyt mikään LAULAJA kai ole?! Vaikka jos sitä nyt tarkalleen alkaa miettiä, niin miksen olisi? En kyllä tällä hetkellä tee virallisesti musiikkia tai esiinny, mutta estääkö se minua olemasta laulaja?


Kaiken liirumlaarumin päätteeksi haluan tehdä itsekeskeisen listan siitä missä kaikessa olen mielestäni hyvä!

• Olen hyvä keksimään uusia ja terveellisiä ruokia kokkaillessani kotona ja muokkaamaan "resepteistä" joka kerta erilaisia riippuen siitä mitä jääkaappimme ja ruokavarastomme sillä hetkellä sisältävät.
• Olen hyvä ja rakastava äiti.
• Olen hyvä musiikissa. Minulla on hyvä sävelkorva sekä lauluääni, opin helposti vieraan soittimen alkeet ja osaan säveltää ja sanoittaa kappaleita.
• Olen hyvä järjestelmällisyydessä. En myöhästele, suunnittelen ja valmistelen tarkkoja listoja ja osaan järjestää hyvin erinäisiä juhlia ja tapahtumia.
• Olen hyvä sosiaalisissa tilanteissa. Tutustun suhteellisen helposti uusiin ihmisiin, minua on helppo lähestyä ja uskallan puhua vieraammassakin porukassa.
• Olen hyvä käsitöissä, ompelemisessa, kutomisessa ja oikeastaan kaikenlaisessa askartelussa ja näpertelyssä.
• Olen hyvä kuvataiteissa ja valokuvaamisessa sekä omistan perus hyvät photoshoppaus-taidot.
• Olen hyvä asujen keksimisessä sekä laittautumisessa.
• Olen hyvä huumorissa, spontaaniudessa, eläytymisessä sekä hassuttelussa.

Haastan teidätkin listaamaan itsestänne asioita joissa olette mielestänne hyviä! Tuntuuhan tämä hieman hölmöltä ja itserakkaalta, mutta lievä itsekkyys on tunnetusti hyvästä.<3