Hahaa, noniin! :D Eilen illalla jumppatreeneistä pyöräillessäni (!!!) mietiskelin matkalla miten moni arjen pikkuasia mua ärsyttääkään. Toiset jutut ovat lievempiä, kun taas toiset suoranaista sietämättömyyttä aiheuttavia. Muistelin, että aiheesta oli joskus joku blogihaaste liikkeillä? Vai oliko se enemmänkin "asioita joita en tee"? Noh, oli miten oli. Koska tykkään listoista ja tämän kaltaiset postaukset ovat mielestäni yleensä mielenkiintoisia, teenpä siis itsekin sellaisen taas pitkästä aikaa. :>
En arvatenkaan lähde listaamaan tähän kaikkia itsestäänselviä asioita joista yleisesti ottaen en pidä, kuten sodat, riidat, valheet, rakkulat jalassa jne. Enemmänkin yritän tässä keskittyä henkilökohtaisempiin ja "yllättävämpiin"arjen kommelluksissa törmääviini ärsytystä aiheuttaviin juttuihin.
En voi sietää...
- Voimakkaita hajuja, kuten hien hajua, vahvaa/liian makeaa/pistävää hajuvettä (josta saatan saada päänsäryn), valkosipulista hengitystä, alkoholista/darraista hengitystä tai muuten vain pahan hajuista hengitystä.
- Jos jonkun kasvoissa on järkyttävän iso puristettava finni. Käteni alkavat syyhyä ja haluan heti paikalla puristaa finnin ulos!
- Hidastelijoita, varsinkin jos olen itse poikkeuksellisen tehokkaalla tuulella ja haluan saada nopeasti esimerkiksi tavaroita järjestykseen tai hommia hoidettua pois alta. Aina tälle ärsytykselleni ei edes ole mitään loogista selitystä (että olisi muka oikeasti joku kiire), mutta joskus en vain kestä kun toisella jonkin asian tekeminen kestää mielestäni ikuisuuden, kun itse olisin saanut saman asian tehtyä tuplasti nopeammin.
- Kun suunnitelmiini tulee liikaa muutoksia. Tietysti jätän yleensä ajatuksissani tulevia juttuja suunnitellessani tietyn verran pelivaraa ja "joustoa", mutta jos tilanne näyttää karkaavan liikaa käsistäni tai ajautua muille raiteille, saan siitä helposti raivarin.
- Jos en saa siistittyä kotiamme ennen vieraiden saapumista. Siivouksen ei aina tarvitse olla todellakaan mitään kokonaisvaltaista tai loppuun asti tehtyä, mutta ainakin ne ärsyttävimmät jutut, kuten lattialla lojuvat sukat ja pöytätasoille jääneet nenäliinat on aivan PAKKO olla siivottuina. Muutaman kerran olen ajatellut olla vaan ihan rennosti, kunnes puoli tuntia ennen vieraan saapumista havahdun todellisuuteen ja alan hurrikaanin lailla sinkoilla paikasta toiseen tunkien kaiken väärissä paikoissa olevan päättömästi kaappeihin ja heilua maanisesti keskellä keittiöä tiskirätti kädessä kaikki mahdolliset pöytäpinnat pyyhkien.
- Julkisia hellyydenosoituksia! Yksi pusu tai kädestä pitäminen on vielä ihan ok, mutta hyi hemmetti jos satun näkemään pariskunnan puristelevan toistensa takamuksia kassajonossa tai muhinoivan puistossa viltillä! D: Ei, ei ei! Alitajuntani huutaa Hankkikaa huone!, vaikka järjellä ajateltuna en osaa perustella miksei niin muka saisi tehdä (jos ei nyt tietenkään täysin törkeyksiin mennä).
- Epäjärjestelmällisyyttä. Huoh, miten monet kiistat tässä taloudessa ollaankaan käyty siitä, miten yksinkertaista on laittaa avaimet kotiin tullessaan niille tarkoitettuun avainkoukkuun eikä jättää niitä milloin mihinkin pöytätasolle/housujen taskuun/vessan lattialle LOJUMAAN! Sitten kauheassa kiireessä töihin lähtiessä ravata pää kolmantena jalkana pisin asuntoa etsien niitä saakelin avaimia! Eikö niistä virheistään voi koskaan oppia?? (Ja tämä avainjuttuhan oli vain yksi esimerkki...)
- Myöhästelyä. Olen jo hiljalleen alkanut tottua ystävieni myöhästelyihin (kunhan ne rajoittuvat siihen muutamaan kymmeneen minuuttiin eikä muutamaan TUNTIIN...), mutta itse en vieläkään siedä olla myöhässä. Siis oikeasti, PAKKO lähteä aina niin ajoissa, että olen paikalla ainakin kymmenen minuuttia etuajassa, varsinkin jos kyseessä on jokin tärkeämpi meno. Meinasin kuolla häpeään joskus lääkärin soitettua minulle aamupäivällä, kysyäkseen olenko tulossa varaamalleni ajalle, joka oli alkanut viisi minuuttia sitten. Olin täysin varma koko lääkäriaikani olevan vasta seuraavana päivänä, eikä siis tullut mieleenkään tarkistaa asiaa varmuuden vuoksi kalenterista! Onneksi asutaan tässä terveyskeskuksen vieressä (ja kylässä oli juuri sopivasti pikkusiskoni joka jäi vahtimaan Taikaa), niin sovimme tulevani vastaanotolle HETI PAIKALLA. Juoksin kuin hullu, puettuani päälle äkkiä vain jotain yöpaitani tilalle. Huh, niin noloa että tätä muistellessa posket alkavat punoittaa vieläkin...
- Ihmisiä jotka elävät aivan liian hetkessä. Tällä tarkoitan mm. sellaisia tyyppejä, joiden rahat loppuvat aina viikkoa ennen palkkapäivää ja opintopisteiden määrä ei riitäkään opintotuen saamiseen. Pyrin itse olemaan tällaisten asioiden kanssa aina tosi tarkkana, ettei vain ikinä kävisi sitä kurjinta mahdollista tilannetta, että joutuisin soittamaan porukoille itkupuhelua "Mun tilillä on 50 senttiä!". Kauhulla myös kuuntelin joskus koulukavereiden tarinoita, miten he olivat menneet opiskelujen ohella töihin, ja olivatkin tienanneet kelan mielestä liikaa vuosituloja, saadaakseen enää normaalisti opintotukea. Siitä sitten joutui mukavaan velkakierteeseen kelan kanssa, ja oli "pakotettu" tekemään hullusti töitä, jotta saisi edes jotenkin maksettua vuokraansa ja ruokaansa, kun ei tukia enää herunut. Hrrr... 8(
- Jos kaupassa ei tahdo millään löytää tietyn tuotteen hintaa. Ärsyttävää lähteä kysymään sitä erikseen myyjältä, varsinkin jos täytyy mennä tiedustelemaan sitä kassalta. "Ai, tää olikin niin kallis! No emmä sitten sitä osta!" <__<' Erityisen kauheaa oli Turkissa, kun mitään tuotteita ei oltu hinnoiteltu, ja myyjät vain hokivat että kyllä siitä hinnasta sovitaan! Mä haluan ITSE OMASSA RAUHASSA punnita keskenäni olenko valmis ostamaan tuotetta sillä tietyllä hinnalla, enkä maksaa siitä vaadittua summaa painostuksen alla! Argh!
Noniin, siinä oli jokunen asia, vaikka hieman ehkä menikin paikotellen sivuraiteille. :'D Mutta kertokaahan, onko jollain samoja juttuja vai menikö meikäläisen tiukkapipoisuudet täysin metsään? :D
En arvatenkaan lähde listaamaan tähän kaikkia itsestäänselviä asioita joista yleisesti ottaen en pidä, kuten sodat, riidat, valheet, rakkulat jalassa jne. Enemmänkin yritän tässä keskittyä henkilökohtaisempiin ja "yllättävämpiin"arjen kommelluksissa törmääviini ärsytystä aiheuttaviin juttuihin.
En voi sietää...
- Voimakkaita hajuja, kuten hien hajua, vahvaa/liian makeaa/pistävää hajuvettä (josta saatan saada päänsäryn), valkosipulista hengitystä, alkoholista/darraista hengitystä tai muuten vain pahan hajuista hengitystä.
- Jos jonkun kasvoissa on järkyttävän iso puristettava finni. Käteni alkavat syyhyä ja haluan heti paikalla puristaa finnin ulos!
- Hidastelijoita, varsinkin jos olen itse poikkeuksellisen tehokkaalla tuulella ja haluan saada nopeasti esimerkiksi tavaroita järjestykseen tai hommia hoidettua pois alta. Aina tälle ärsytykselleni ei edes ole mitään loogista selitystä (että olisi muka oikeasti joku kiire), mutta joskus en vain kestä kun toisella jonkin asian tekeminen kestää mielestäni ikuisuuden, kun itse olisin saanut saman asian tehtyä tuplasti nopeammin.
- Kun suunnitelmiini tulee liikaa muutoksia. Tietysti jätän yleensä ajatuksissani tulevia juttuja suunnitellessani tietyn verran pelivaraa ja "joustoa", mutta jos tilanne näyttää karkaavan liikaa käsistäni tai ajautua muille raiteille, saan siitä helposti raivarin.
- Jos en saa siistittyä kotiamme ennen vieraiden saapumista. Siivouksen ei aina tarvitse olla todellakaan mitään kokonaisvaltaista tai loppuun asti tehtyä, mutta ainakin ne ärsyttävimmät jutut, kuten lattialla lojuvat sukat ja pöytätasoille jääneet nenäliinat on aivan PAKKO olla siivottuina. Muutaman kerran olen ajatellut olla vaan ihan rennosti, kunnes puoli tuntia ennen vieraan saapumista havahdun todellisuuteen ja alan hurrikaanin lailla sinkoilla paikasta toiseen tunkien kaiken väärissä paikoissa olevan päättömästi kaappeihin ja heilua maanisesti keskellä keittiöä tiskirätti kädessä kaikki mahdolliset pöytäpinnat pyyhkien.
- Julkisia hellyydenosoituksia! Yksi pusu tai kädestä pitäminen on vielä ihan ok, mutta hyi hemmetti jos satun näkemään pariskunnan puristelevan toistensa takamuksia kassajonossa tai muhinoivan puistossa viltillä! D: Ei, ei ei! Alitajuntani huutaa Hankkikaa huone!, vaikka järjellä ajateltuna en osaa perustella miksei niin muka saisi tehdä (jos ei nyt tietenkään täysin törkeyksiin mennä).
- Epäjärjestelmällisyyttä. Huoh, miten monet kiistat tässä taloudessa ollaankaan käyty siitä, miten yksinkertaista on laittaa avaimet kotiin tullessaan niille tarkoitettuun avainkoukkuun eikä jättää niitä milloin mihinkin pöytätasolle/housujen taskuun/vessan lattialle LOJUMAAN! Sitten kauheassa kiireessä töihin lähtiessä ravata pää kolmantena jalkana pisin asuntoa etsien niitä saakelin avaimia! Eikö niistä virheistään voi koskaan oppia?? (Ja tämä avainjuttuhan oli vain yksi esimerkki...)
- Myöhästelyä. Olen jo hiljalleen alkanut tottua ystävieni myöhästelyihin (kunhan ne rajoittuvat siihen muutamaan kymmeneen minuuttiin eikä muutamaan TUNTIIN...), mutta itse en vieläkään siedä olla myöhässä. Siis oikeasti, PAKKO lähteä aina niin ajoissa, että olen paikalla ainakin kymmenen minuuttia etuajassa, varsinkin jos kyseessä on jokin tärkeämpi meno. Meinasin kuolla häpeään joskus lääkärin soitettua minulle aamupäivällä, kysyäkseen olenko tulossa varaamalleni ajalle, joka oli alkanut viisi minuuttia sitten. Olin täysin varma koko lääkäriaikani olevan vasta seuraavana päivänä, eikä siis tullut mieleenkään tarkistaa asiaa varmuuden vuoksi kalenterista! Onneksi asutaan tässä terveyskeskuksen vieressä (ja kylässä oli juuri sopivasti pikkusiskoni joka jäi vahtimaan Taikaa), niin sovimme tulevani vastaanotolle HETI PAIKALLA. Juoksin kuin hullu, puettuani päälle äkkiä vain jotain yöpaitani tilalle. Huh, niin noloa että tätä muistellessa posket alkavat punoittaa vieläkin...
- Ihmisiä jotka elävät aivan liian hetkessä. Tällä tarkoitan mm. sellaisia tyyppejä, joiden rahat loppuvat aina viikkoa ennen palkkapäivää ja opintopisteiden määrä ei riitäkään opintotuen saamiseen. Pyrin itse olemaan tällaisten asioiden kanssa aina tosi tarkkana, ettei vain ikinä kävisi sitä kurjinta mahdollista tilannetta, että joutuisin soittamaan porukoille itkupuhelua "Mun tilillä on 50 senttiä!". Kauhulla myös kuuntelin joskus koulukavereiden tarinoita, miten he olivat menneet opiskelujen ohella töihin, ja olivatkin tienanneet kelan mielestä liikaa vuosituloja, saadaakseen enää normaalisti opintotukea. Siitä sitten joutui mukavaan velkakierteeseen kelan kanssa, ja oli "pakotettu" tekemään hullusti töitä, jotta saisi edes jotenkin maksettua vuokraansa ja ruokaansa, kun ei tukia enää herunut. Hrrr... 8(
- Jos kaupassa ei tahdo millään löytää tietyn tuotteen hintaa. Ärsyttävää lähteä kysymään sitä erikseen myyjältä, varsinkin jos täytyy mennä tiedustelemaan sitä kassalta. "Ai, tää olikin niin kallis! No emmä sitten sitä osta!" <__<' Erityisen kauheaa oli Turkissa, kun mitään tuotteita ei oltu hinnoiteltu, ja myyjät vain hokivat että kyllä siitä hinnasta sovitaan! Mä haluan ITSE OMASSA RAUHASSA punnita keskenäni olenko valmis ostamaan tuotetta sillä tietyllä hinnalla, enkä maksaa siitä vaadittua summaa painostuksen alla! Argh!
Olen samaa mieltä hidastelijoista, myöhästelijöistä ja liian hetkessä elämisestä. On ihan kiva, jos haluaakin yhtäkkiä vaikka uuden kännykän, mutta asiaa ei osata ajatella pidemmän päälle. On ärsyttävää, kun vanhusten pitää hidastella keskellä jalkakäytävää ja sekin on ärsyttävää, että itse olen täsmälleen silloin paikalla, kun sovitaan eikä kaveri edes viitsi ilmoittaa myöhästyneensä bussista ja tuleekin 15 minuuttia myöhässä.... -_-
VastaaPoistaHei muuten, kiva blogi! =)
Hehee, kiva kuulla etten ole ainoa "turhista" ärsyyntyjä! :) Erityisesti toisinaan tuntuu että jotkut tekevät ihan tietoisasti näitä juttuja melkein kiusaakseen, kun taas itse välttää viimeseen asti ettei vain tapahtuisi niin. :'D Ja voi kiitos, kiva jos tykkäät! ^^
PoistaLueskelin listaa ja nyökkäsin jokaisen kohdalla :,D Ihan samat ärsytykset täälläkin, mutta yritän chillailla monen kanssa tässä pikkuhiljaa - esim. ton hidastelukohdan kanssa yritän kehittää itteeni ja sen, että sietäisin epäjärjestystä vähän paremmin. :D
VastaaPoistaHahaa, voi ei! :'D Oon kans yrittänyt olla enemmän easy going ja ärsyyntymättä, koittaen ajatella asioiden menevän omalla painollaan. Mutta... Se ei oo helppoa! :DD Varsinkin lukiessani Asikaista tekee aina mieli nostaa naiselle hattua, miten se osaakaan olla niin rento kaikessa siinä elämän hulinassa ja sekoilussa! Sen mäkin haluisin vielä joskus oppia! ^^
Poista