Parhaat leikit tapahtuvat ehdottomasti täällä kotona. Kotona voi mennä minne haluaa ja saatavilla on vain turvallisia leluja ja esineitä. Kotona kukaan ei rajoita leikkejä, leluja saa maistella, vaunuissa ei tarvitse istua väkisin eikä äidin tai isin sylissä ole pakko olla silloin kun ei halua. Kotona ei tarvitse varoa isompia lapsia, autoja tai pyöräilijöitä ja kotona voi telmiä ja konttailla niin paljon kuin huvittaa, toisin kuin kauppojen lattioilla.
Kotona on paljon kivoja ja kiinnostavia juttuja. Ihan parasta tekemistä on lukea äidin tai isin kanssa kirjoja (tai oikeastaan nimetä niitä kirjoissa olevia kuvia), mutta myös uudet dublot ovat hauskoja. Telttakin on kiva, mutta vain jos isi tai äiti leikkii sitä myös. Riehuminen ja painiminen on aivan huippua! Varsinkin kun sitä pääsee tekemään äidin ja isin isolla sängyllä. On myös siistiä kaatuilla pehmeälle patjalle, vaikka se onkin vähän vaarallista, ja siinä täytyykin olla aina aikuinen vieressä. Muuten täytyy varoa ainoastaan sohvalla kiipeillessä, ettei sieltä tipahda tai lyö päätänsä pöydän kulmaan. Vessaankaan ei voi oikein mennä pöntön ja kissanhiekan takia, mutta kaikkialle muualle meneminen on sallittua.
Taikan uteliaisuus ja levottomuus on nykyisin aivan mahdotonta. Kauppareissut ovat silkkaa taaperon paimentamista (tai vaihtoehtoisesti huutoa), eikä vaunulenkkeilystäkään tahdo vieläkään tulla mitään. "Muttakun äiti! Pakko päästä tutkimaan paikkoja!!" Kuuluuhan tuollainen levottomuus tähän ikään, mutta onhan se silti aika uuvuttavaa ja rankkaa vanhemmille.
Eilen lähdimme kaikki yhdessä kauppakeskukseen. Kävimme vaatekaupassa ja Taika istui yllättävänkin kiltisti kärryjen istuinosassa. Nappasi välillä vaatteita reistä, mutta muuten onnistui olemaan erityisemmin kitisemättä, ah!<3 Sitten lähdimme kohti ruokakauppaa, ja matkan varrella muksu onnistui spottaamaan aulassa olevan lasten leikkipaikan. "ÄÄÄÄÄ!! TÄTÄ-TÄTÄ-TÄTÄ!!!"
- No kai me voitais piipahtaa tuollakin? Ihan vaikka kymmeneksi minuutiksi?
Joo, mennään sinne. Iloinen taapero riemuitsee leikkikehässä juoksennellen ja ratsastaen välillä heiluvalla hai-ratsulla. Paljon hieman isompia lapsia, joten isin täytyy kulkea vierellä ja auttaa kiipeämisissä ja liukumäestä alas tulemisissa. Typyn innostunut ilme sulattaa molemman vanhemman sydämet. Tyttö selkeesti nauttii tästä!
Parin kymmenen minuutin jälkeen on aika jatkaa matkaa. Vilkutan Taikalle iloisesti leikkikehän ulkopuolelta. "Äjjjti!" Taapero rientää syliin, mutta heti kun alan nostaa tätä laidan toiselle puolen, tämä tajuaa että hemmetti, nythän tehdään lähtöä! "ÄÄÄÄÄ!!! TÄTÄ-TÄTÄ-TÄTÄÄÄ!!!"
Äiti ja isi kipittävät kohti rupkakauppaa kiljuva tyttö mukanaan. Auttaisko jos ottaa syliin? - Ei auta, vaan sylistä kiemurrellaan pois. Ota sä syliin, jos se auttais? "ÄÄÄÄÄÄ!!!" Ruokakaupan sisällä äiti saa säälittävän (mutta tehokkaan) taaperon tainnutus -idean. Juostaan karkkihyllylle ja napataan sieltä muumitikkari. Karamelli suuhun ja johan saa äiti ja isi huokaista hetkeksi helpotuksesta. Eihän tästä oo tulossa tapa, eihän? Mä en vaan kestänyt enää kuunnella tuota huutoa! Mun korvat oli syöpyä ja pää räjähdyspisteessä. Tällä kertaa en keksinyt parempaa. Tikkari riittää kattamaan kaksi kolmasosaa ostoksista, ja loput aikaa koitetaan tyydyttää tutilla ja rauhoitteluilla.
Kassalla kaikkien hermot ovat jälleen kireinä ja lähden viihdyttämään Taikaa viereiselle penkille, jonka aikana isi maksaa ostokset (mukaanlukien ex-tikkarin käärepaperin). Taapero pyrkii lähtemään matkoihinsa, mutta äiti onnistuu saamaan tämän kiinnostumaan puhelimestaan. "Kato, etukamera! Kuka siellä? TAIKA! Ja ÄITIKIN! Hei, katos tänne kulta! Kulta!" Seuraavaksi vuorossa avainnippu, joka ei tosin erityisemmin tehoa. Viimeinen toivo: LOMPAKKO. "Ohhoh! Katos Taika mikä TÄÄLLÄ on? Vau, kaikenlaisia värikkäitä kortteja!" Tyttö innostuu katselemaan Stocmannin kanta-asiakas -korttia. Kirjakaupankin vihreä kortti on ihan kiva. Lähistöllä olleet isä ja kaksi muutaman vuoden Taikaa vanhemmat tytöt kommentoivat tilannetta.
- Kato iskä vauva!
- No joo, niinpäs onki.
- Kato iskä, nyt se vauva vie sen äidin rahat!!
- Hehheh, niin niillä lapsilla on tapana viedä äidin ja isin rahat. Jos ei tililtä niin sitten suoraan lompakosta.
Kiitos random isukki, mä todella tarvitsin pientä huumorin poikasta tähän väliin. :'D Mikko kärrää pakatut ostokset kohti meitä ja lähdetään parkkihalliin päin. Hisseillä hän kuitenkin toteaa ettei muuten maitoa sitten muistettukaan ostaa. No jos me käydään vielä äkkiä Taikan kanssa hakemassa ne. Okei, huoh! Ai minenniin meidän elämä on vähän hektistä? =_____=''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti