Olen aiemminkin maininnut olevani aika kovaa innostuja-tyyppiä. Porskuttelen muiden ihmisten tavoin perus arkea ja perhe-elämää, teen tarvittavat työt ja etenen päivän kerrallaan. Kun kuitenkin tielle eksyy jotain kiinnostavaa, innostun siitä aivan suunnattomasti ja alan työstämään kyseistä ideaa täysillä, energiaa ja kyltymättömyyttä puhkuen!
Lähiviikkoina inspiraationi ja innostukseni kohteena on ollut musiikki ja uusi ihana bändini. En malta millään odottaa seuraavia bänditreenejä, vaikka vasta eilen palailin kotiin edellisiltä. Pitkän tauon jälkeen musisointi tuntuu mahtavalta, ja tuntuu että voisin tehdä sitä yöt ja päivät 24/7. Tähän saakka bändiläisillä on ollut tapana soittaa vanhojen rock-biisien covereita ja esiintyä niiden kanssa baareissa. Se oltiin todettu voimivaksi ratkaisuksi, ja vaikka omien kappaleiden teko onkin kiinnostanut heitä alusta lähtien, sille ei koskaan tuntunut löytyvän omaa saumaa tai tarpeeksi innostunutta työstäjää. Mutta kuinkas sitten kävikään? Bändiin liittyi innostuja-Maria ja johan alkaa uudet sävelet raikua lujina!
Sain muutaman päivän sitten erikoisen päähänpiston aloittaa koskettimien soiton "puhtaalta pöydältä". En useinkaan jaksa keksiä musiikiksi mitään omaa, vaan etsiskelen sävelistä korvakuulolta jotain randomeja elokuva soundtrackeja ja yritän mukailla ja toistaa niitä. Silloin kuitenkin päädyin naputtelemaan mieleen juolahtavia ääniyhtälöitä ja huomasin, miten muutaman sävelen kulusta tulikin yllättäen miellyttävää kuunneltavaa. Hmm, täähän vois olla jonkun biisin intro-melodia kitaralle... Ja tästä soinnusta sitten lähtis itse säkeistö...
Olen joskus ennenkin kokeillut säveltämistä, mutta lähes aina kokonaisen kappaleen tekeminen on tuntunut liian työläältä. "Ei tää nyt niin hyvä ollu, ettäkö sitä jaksais työstää enempää.." tai "No katotaan jos sitä sitten joskus jotain.." -pohdintoja ajatellessani kaikki biisi-ideoiden tyngät ovat jääneet siihen. Tällä kertaa kuitenkin takaraivoon pomppasi bändi. Kerrankin minulla olisi oikeasti hyvä syy olla jättämättä sointukuviota kesken, vaan nauhoittaa se puhelimeeni ja jatkaa kokonaiseksi kappaleeksi asti! Seuraavana päivänä (eilen) palasin nauhoitukseni ääreen ja menin kiipparille. Tsadam, ja yhtäkkiä olin luonut intropätkälle kokonaisen säkeistön. Hetken päästä aloin miettimään kertsiä ja lopulta sanoituksia sekä laulumelodiaa.
Illemmalla oli treenit, joissa suunnittelin ottavani keskeneräisen biisini puheeksi. Paikan päällä alkoi kuitenkin jännittämään. Mitä jos ne ei tykkääkään? Ajattelevat kuitenki et toi uus laulaja on ihan liian innostunu kakara, ja muutenki kuvittelee itestään liikoja. Onkohan tää edes esittelemisen arvonen? Treenailtiin ennalta sovittuja covereita ja yhteissoitto sujui jälleen lämpimän mutkattomasti. Vitsailtiin hyvässä hengessä ja muokattiin tunnetusta pop-kappaleesta heavy-versiota yhteisvoimin. Oli hirmu hauskaa, ja treenien lopussa lämpenin oman kappaleeni esittelemiseen uudestaan.
Tunnustelin ensin tikulla jäätä, onko kukaan heistä sattumoisin saanut aikaiseksi työstää omaa settiä? Ei ollut. Sitten varovaisesti ehdotin että minulla voisi ehkä olla jonkinlainen visio sellaisesta. Bändikamujen innostuneet ilmeet sekä kannustukset saivat minut pujahtamaan koskettimiston ääreen ja tärisevin käsin näppäemään heille keksimääni intro-pätkää. Selitin mongertaen sekavia visioitani biisin tyylistä ja etenemisestä ja soitin tulevan säkeistön sointuja. "Joo! Just hyvä!" sekä "Tosta sais aika siistiä settiä!" -kommentit ilahduttivat ja antoivat puhtia jatkaa eteen päin! Olisi kuulemma kivaa jatkaa kappaleen työstämistä ja ottaa se kunnolla työn alle heti ensi kerralla, jipii! ^^
Illalla vielä whatsappailtiin sointulappuja ja tänään pistin eteen päin vielä uusimpia nauhoituksia. Ei vitsit miten jännää! Aaaaaa!! X)
Lähiviikkoina inspiraationi ja innostukseni kohteena on ollut musiikki ja uusi ihana bändini. En malta millään odottaa seuraavia bänditreenejä, vaikka vasta eilen palailin kotiin edellisiltä. Pitkän tauon jälkeen musisointi tuntuu mahtavalta, ja tuntuu että voisin tehdä sitä yöt ja päivät 24/7. Tähän saakka bändiläisillä on ollut tapana soittaa vanhojen rock-biisien covereita ja esiintyä niiden kanssa baareissa. Se oltiin todettu voimivaksi ratkaisuksi, ja vaikka omien kappaleiden teko onkin kiinnostanut heitä alusta lähtien, sille ei koskaan tuntunut löytyvän omaa saumaa tai tarpeeksi innostunutta työstäjää. Mutta kuinkas sitten kävikään? Bändiin liittyi innostuja-Maria ja johan alkaa uudet sävelet raikua lujina!
Sain muutaman päivän sitten erikoisen päähänpiston aloittaa koskettimien soiton "puhtaalta pöydältä". En useinkaan jaksa keksiä musiikiksi mitään omaa, vaan etsiskelen sävelistä korvakuulolta jotain randomeja elokuva soundtrackeja ja yritän mukailla ja toistaa niitä. Silloin kuitenkin päädyin naputtelemaan mieleen juolahtavia ääniyhtälöitä ja huomasin, miten muutaman sävelen kulusta tulikin yllättäen miellyttävää kuunneltavaa. Hmm, täähän vois olla jonkun biisin intro-melodia kitaralle... Ja tästä soinnusta sitten lähtis itse säkeistö...
Olen joskus ennenkin kokeillut säveltämistä, mutta lähes aina kokonaisen kappaleen tekeminen on tuntunut liian työläältä. "Ei tää nyt niin hyvä ollu, ettäkö sitä jaksais työstää enempää.." tai "No katotaan jos sitä sitten joskus jotain.." -pohdintoja ajatellessani kaikki biisi-ideoiden tyngät ovat jääneet siihen. Tällä kertaa kuitenkin takaraivoon pomppasi bändi. Kerrankin minulla olisi oikeasti hyvä syy olla jättämättä sointukuviota kesken, vaan nauhoittaa se puhelimeeni ja jatkaa kokonaiseksi kappaleeksi asti! Seuraavana päivänä (eilen) palasin nauhoitukseni ääreen ja menin kiipparille. Tsadam, ja yhtäkkiä olin luonut intropätkälle kokonaisen säkeistön. Hetken päästä aloin miettimään kertsiä ja lopulta sanoituksia sekä laulumelodiaa.
Illemmalla oli treenit, joissa suunnittelin ottavani keskeneräisen biisini puheeksi. Paikan päällä alkoi kuitenkin jännittämään. Mitä jos ne ei tykkääkään? Ajattelevat kuitenki et toi uus laulaja on ihan liian innostunu kakara, ja muutenki kuvittelee itestään liikoja. Onkohan tää edes esittelemisen arvonen? Treenailtiin ennalta sovittuja covereita ja yhteissoitto sujui jälleen lämpimän mutkattomasti. Vitsailtiin hyvässä hengessä ja muokattiin tunnetusta pop-kappaleesta heavy-versiota yhteisvoimin. Oli hirmu hauskaa, ja treenien lopussa lämpenin oman kappaleeni esittelemiseen uudestaan.
Tunnustelin ensin tikulla jäätä, onko kukaan heistä sattumoisin saanut aikaiseksi työstää omaa settiä? Ei ollut. Sitten varovaisesti ehdotin että minulla voisi ehkä olla jonkinlainen visio sellaisesta. Bändikamujen innostuneet ilmeet sekä kannustukset saivat minut pujahtamaan koskettimiston ääreen ja tärisevin käsin näppäemään heille keksimääni intro-pätkää. Selitin mongertaen sekavia visioitani biisin tyylistä ja etenemisestä ja soitin tulevan säkeistön sointuja. "Joo! Just hyvä!" sekä "Tosta sais aika siistiä settiä!" -kommentit ilahduttivat ja antoivat puhtia jatkaa eteen päin! Olisi kuulemma kivaa jatkaa kappaleen työstämistä ja ottaa se kunnolla työn alle heti ensi kerralla, jipii! ^^
Illalla vielä whatsappailtiin sointulappuja ja tänään pistin eteen päin vielä uusimpia nauhoituksia. Ei vitsit miten jännää! Aaaaaa!! X)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti