Merkkivaatteiden merkitys ja uuden takin esittelyä

Lupailin esitellä täällä uusimman Naketanon takkini, joten tässä sitä tulee! :) Pimenevästä ulkoilmasta huolimatta kuvista saa sen verran irti, että pääpointit tulee selviksi, vaikka parempaa laatua voisikin toki otoksilta toivoa... Myöskin kuvauksissa kököksi rypistynyt vekkihameen reuna ärsyttää ainakin itseäni melko paljon, mutta menkööt tämän kerran jakoon siitä huolimatta. Toisaalta olen silti usein pohtinut, että vaikka valokuvien pienet virheet häiritsevätkin, juuri ne tuovat kuviin sitä jotakin. Jollain hassulla tavalla tykkään siitä epätäydellisyydestä ja elämänmausta, joka tämän kaltaisista arkisista asukuvista huokuaa ja on melkein käsin kosketettavissa.

Mutta palataanpa aiheeseen, eli takkiin! :D Kuten siis aiemmin kerroin, tilasin jokunen aika sitten itselleni Naketanon verkkokaupasta alennustakin. En omista juurikaan Kånkenia ennempää merkkituotteita, joten tämä takki oli siis harvinainen poikkeavuus sääntöön. Pari vuotta sitten minua alkoi meinaa toden teolla ärsyttämään, että uusina ostetamani vaatteet, kengät tai laukut hajoavat käyttökelvottomiksi mielestäni aivan liian nopeasti! Kun kyse on 2nd hand -hankinnasta, tavaran kunnon romahtaminen ei haittaa niin paljoa, koska yleensä sen hinta on ollut pieni ja toiseksi, sitä ostaessaan osaa olla ns. varautunut, että ennen minua tätä on jo joku muukin käyttänyt.

Uusien asioiden suhteen taas odotan saavani oikeasti hyvän ja ennen kaikkea kestävän tuotteen. Kaikki uutenakaan myytävät vaatteet tai kengät eivät tietenkään silti tarkoita sitä, että ne olisivat hyvän laatuisia, mutta kyllä ainakin minä alan näkemään väistämättä punaista, jos esimerkiksi ostamani kengät menevät rikki jo toisella käyttökerralla. Aina tähän kestävyyteen ja laatuun ei osaa sanoa juuta eikä jaata, kun kyseistä tavaraa valitsee kaupassa. Joskus laadukkaan oloiset kenkäkaupan klopsottimet paukahtavat pirstaleiksi jo ensi kertaa ulos astuessa, kun taas marketin perus halppispopot kestävät rankkaakin käyttöä vuodesta toiseen ja säilyvät vielä moitteettoman näköisinä. Vasta jokin aika sitten tajusin, että merkkivaatteissa kyse ei olekaan aina siitä uuu niin cool:ista brändistä, vaan joskus ihmiset hankkivat niiden tuotteita ihan vain siksi, että niiden kestävyyteen voi oikeasti luottaa.

Reilu vuosi sitten hankin elämäni ensimmäisen Kånkenin. Olin haaveillut ketturepusta pikkutytöstä lähtien, ja vaikka olinkin lievästi ärsyyntynyt sen olevan nykyisin jokaisen koululaisen must have -juttu, päätin olevani ansainnut sellaisen monen vuoden mietintöjen jälkeen. Se, mikä kyseisessä repussa kuitenkin oli minulle muotoilua tärkeämpää, oli ehdottomasti siitä kuulemani palaute ja laatu. Kånkeneiden sanotaan kestävän melkein mitä vaan, ja järjellä ajateltuna, onhan Fjallraven merkkinä kuitenkin retkeilyä, eli kantamisen ja kovan käytön kestämistä suunnitteleva yritys. Nyt vuoden verran Kånkenia käytettyäni, siinä ei näy vieläkään mitään moitittavia merkkejä kulumisesta (ellei kissan pureskelemaa nahkaista hihnaa oteta huomioon). En toki nyt mitään tiiliskiviä ole siinä päivittäin kantanut, mutta silloin tällöin aika täpötäyteen, esimerkiksi yökyläreissuille pakannut. Olen yhä ostokseeni todella tyytyväinen, vaikka silloin satasen hinta tuntui kyllä melko suolaiselta ja kirpaisi kuukausibudjettia jonkun verran.

Törmäsin Naketano-merkkiin pari vuotta sitten, sen mainoksen ilmestyttyä facebookkini reunalle (aikamoinen mainoksen voima, mutta ei mietitä sitä nyt). Ihastuin niiden huppareiden malleihin, ja siihen, että niistä oli osattu tehdä tyylikkään sporttisia. En ole juurikaan koskaan pitänyt urheiluvaatteista, kirkkaine väreineen ja unisex-leikkauksineen. Jollain tavalla ne eivät vain yhtään tunnu omilta, ja enintään voisin käyttää niitä juoksulenkillä, mutten todellakaan nykymuodin tavoin jokapäiväisessä arkikäytössä. Ne vain tuntuvat niin persoonattomilta ja vain korostavat meidän suomalaisten tuulipukukansalaisuutta. Kuitenkin Naketanon vaatteisiin törmättyäni aloin lämmetä ajatukselle, että minäkin hankkisin vielä joskus itselleni jonkun laadukkaan ja kestävän perusvaatteen. Ajatus jäi hautumaan mieleni perukoille, kunnes noin kuukausi takaperin aloimme puhua mikon kanssa tästä aiheesta uudelleen. Haluaisimme hankkia kummallekin ainakin yhdet perus takit/hupparit, jotka näyttäisivät hyvältä vielä vuodenkin päästä, ja joiden lahoaminen ei alkaisi heti ensimmäisen pesun jälkeen.

Löysin itseni pitkän tauon jälkeen Naketanon nettisivuilta ja huomasin jälleen ihailevani niiden takkien ja huppareiden muotoilua. Jokin siinä vain nappaa, vaikka en oikeastaan osaa kunnolla edes selittää mikä. Sitten huomasin tämän takin. Wou! Täähän on magee! Tollanen sporttinen, mutta rockahtava ja voisi sopia yhdistettäväksi vaikka hameenkin kanssa! Sillä kyseessä on välikausitakki, sitä tulisi käytettyä Suomen oloissa hyvinkin paljon, aina kosteista kevätkeleistä, viileään kesään ja tietysti myös näin tuulisina syyspäivinä. Takki oli onnekseni vieläpä alennuksessa ja maksoi vain kuusikymmentä euroa. Onhan se rahana aika isokin summa, mutta takista se ei mielestäni ollut mikään järjettömän tyyri hinta. Lisäksi kun oikeasti tarvitsin tämän kaltaista lyhyttä jokapaikan-takkia, sillä muutama kuukausi sitten juoksutakkini vetoketku rikkoutui ja maastonvihreä (ikuisuuden vanhan) takkini repesi. Kun tajusin, että pidän tästä takista oikeasti koko nettisivun takkivalikoiman tarjonnasta eniten, totesin minua lykästäneen 50%:n alennuksen kanssa toden teolla! Mikonkaan suostutteleminen ei ollut järin vaikeaa, kun hänestäkin takin hankkiminen kuulosti järkiostokselta. :)

Saatuani takin kotiinkuljetettuna kotiin (haha, aikamoista luksusta! Mutta muita toimitusvaihtoehtoja ei ollut xD), ihastuin siihen livenä uudelleen! Aivan ihanaa materiaalia, ja niin hyvän näköinen etten kestä. <3__<3 Kokokin oli minulle juuri sopiva, vaikka pelkäsinkin sen olevan, näin ennestään tuntemattomalta merkiltä ostaessa, liian pieni. Nyt takana on noin viikon aikaa käyttöä, eikä ole toistaiseksi muuta kuin positiivista sanottavaa, suosittelen! :) Juuri tätä mallia ei tosin enää nettipuodeista löydy, joteh huh-huh, onneksi ehdin tilata sen ajoissa! :'oo Eipä tarvitse ainakaan pariin vuoteen hankkiauutta välikausitakkia, jes! ^^

Oli alunperin tarkoitus esitellä uuden ostoksen lisäksi myös tuota päivän asuani, mutta tällä kertaa kuvamareriaali oli niin surkeaa etten todellakaan kelpuuta niitä näytille. XD Huoh... Aina ei vain ole valokuvauksellinen päivä, jos tuo yllä näkyvä tukanlaitto-kuva on kaikista otoksista siedettävin. :'DD No mutta, kaikki kamppeet kirppikseltä (paitsi tietysti se takki). Maiharit ovat kolmisen vuotta sitten lahjarahoilla ostetut, aitoa nahkaa sa suomalaista käsityötä. Ovat muuten nekin kestäneet jo useamman talven, lukuunottamatta vetoketjun vetoklipsiä (mikä lie), jonka joskus hätäisesti paikkasin avaimenperä-renkaalla. >.<' Voisi ehkä viedä suutarille tai johonkin missä saisivat siitä hieman asiallisemman näköisen. :'D

Tuon näköisenä käytiin eilen koko poppoo mehukattimaassa ystäväperheen kanssa. Muksut leikkivät isien kanssa ja mammat hörppäsivät kahvia. Tai oikeastaan minä hörpin. Mutta kaverimamma istui sentään vieressä syömässä. :) Kyllä minäkin siellä sitten kiipeilin Taikan kanssa pisin kiipeilytelineitä ja liukumäkiä, vaikka paras osuus olikin äitikaverin haaste ilmakiekkopeliin! Huh, sentään voitin. >:'D (ai mitenniin olen kilpailuhenkinen?)

Tänään mennään lähikirjaston lasten teatteriin ja ulkoilemaan. Liedellä myös valmistuu valehtelematta liki pari tuntia paloittelemani ja kuorimani hokkaido-kurpitsa, josta piti tietysti (huoh) nyppiä talteen myös kaikki perhanan siemenet. Katsokaas kun ne pitää paahtaa, niin tottakai puolen tunnin näperrys on sen vaivan arvoista (NOT X_X).

Paras tulla pirun hyvä keitto sitten...