Laihdutuskuulumiset

Pitkästä aikaa päivitystä laihiksen tiimoilta!

Painonpudotus-operaationi on tällä hetkellä ollut hieman jumissa, oltuani nyt samoissa lukemissa varmaan kuukauden verran. Kilpirauhasongelmien vuoksi laihduttaminen tuntuu toisinaan hyvinkin turhauttavalta, sillä paino ei vain putoa lainkaan niin tehokkaasti, mitä joskus ennen olin onnistunut tällä samalla kropallani tiputtamaan. Paljon vähemmällä vaivalla kilot vähenivät silmissä ainoastaan sillä, että vältin pastaa, riisiä, sokeria, perunaa ja leipää (<-paitsi aamupalaksi). Tällä kertaa joudun kuitenkin tarkkailemaan kaikkea syömistäni jatkuvasti, eikä pelkästään sitä mitä syön, vaan myös kuinka paljon sitä saakaan syödä. En ole mielestäni koskaan ollut erityisen isojen annosten ystävä, mutta nykyisin joudun pienentämään ne entisestään, jotta jotain edistystä haluttuun suuntaan tapahtuisi.

Pyrin olemaan ottamatta laihduttamisesta liian isoa stressiä. Olenhan minä sentään jo viiden kilon päässä lukioaikojen painostani, ja se ei ole mielestäni lainkaan paha, näin reilu vuosi sitten synnyttäneeltä, 25 kiloa raskauden aikana kerryttäneeltä mammalta. Siihen painoon, jossa eleilin ennen raskautta, matkaa olisi vielä yhdeksän kiloa. Yhdeksän pitkää kiloa. Mutta eipä tässä kai ole mikään kiire... Olen melko varma, ettei kilpirauhas-lääkitykseni ole vieläkään aivan kohdillaan, mutta tk-lääkärini on asiasta eri mieltä. Voisin toki lähteä selvittämään asiaa yksityisen, ammattitaitoisen endokrinologin luokse, mutta tällä hetkellä kukkaroni ei anna myötä parin sadan euron yksityiselle labra+lääkäri -reissulle. Vointi on kyllä ollut ihan hyvä, ja ainoat oireet jotka enää vaikuttavat jollain merkittävällä tavalla elämääni, ovat nimenomaan nämä painonpudotus-vaikeudet sekä varpaiden palelu.

Mutta niin, siitä laihdutuksesta! Vaikka välillä tuntuukin, ettei tässä ole juurikaan mitään tapahtunut, joskus on hyvä palata ajassa taaksepäin . Kaivoin blogista esiin miltä minä olen näyttänyt vuosi sitten, ja vertaillut siihen miltä minä näytän nyt.

Syyskuu 2014

Lokakuu 2015

Siis WOU! Oikeesti, katsokaa nyt näitä!!

Kuvien oton välissä on vuosi, ja noin kahdeksan kiloa eroa. Siitä huolimatta tuntuu, kuin olisin jälkimmäisessä kuvassa hypännyt aikakoneeseen ja nuorentunut kymmenen vuotta vanhemmasta kuvasta, haha. :'D Onhan tuossa nyt tapahtunut ihan selkeä muutos! (Kai?)


Ainakin maha on pienentynyt, ja se jos jokin on kyllä selkeä kroppani ongelmakohta. Vaikka ihmekös tuo, siitä on kuitenkin alle puolitoista vuotta kun olin mallia rantapallo.

Kelataanpas aikaa vieläkin taaemmas...

Scroll..

Scroll...

Scroll.....


STOP.

Whoaaa, JESTAS sentään! :'D Vaikka raskausaika olikin ihana ja ainutlaatuinen, eipä tuota jättimahaa ole kyllä yhtään ikävä. Kun TÄTÄ viimesilläni olevaa raskauskuvaa katsoo, niin lähinnä leukaluut loksahtaa ammolleen.

Miten, siis miten oikeesti ihmiskeho edes kykenee jotakuinkin palautumaan TUOLLAISESTA tällaiseksi?? Wou!

Ihan kiva muistuttaa itseään aina välillä, että "hei, chillaas nyt vähäsen! Annas nyt kroppallesi hiukan aikaa levätä, jooko? Tai älä sentään vaadi siltä liikoja. Kato millasen työn se on jo tässäkin ajassa tehnyt!" Puolitoista vuotta, ja rantapallosta on muuttunut jopa ihan siedettävän ok perus maha. :)

Tuntuu, että jokapäiväisessä arjessa keskittyy näkemään itsestään vain niitä huonoja puolia, unohtaen miten paljon hyvää sitä kuitenkin on myös olemassa. Tavoitteet on ja pysyy, mutta tämäkin on jo aika jees.<3