Erilainen viikonloppu

Yksin kotona. Milloinkohan tällainen luksus tapahtui viimeksi, jos ei lasketa sellaisia max. tunnin mittaisia jaksoja kun Mikko on käynyt Taikan kanssa vaunulenkillä tai muuta vastaavaa? Ehkä vappuna, kun Taika lähti mummilaan ja Mikolla oli aamuvuoro ennen illalla alkavia illanistujaisia ystävien kanssa. Tänään kuvio on jokseenkin samanlainen, mutta pippaloiden järjestämisen sijaan ollaan lähdössä illalla keikalle.

Mitä tekee Maria saadessaan olla kotona yksin koko aamun? No tietysti herää seitsemältä (vessahätään, eikä sitten osaakaan enää saada unta), syö aamupalan, juo rauhassa aamukahvia, kaivaa jäähyllä olleen lapasenkudonta-projektin ja katsoo Netflixistä Hannibal-sarjaa. Suunnittelee menevänsä puolilta päivin jumppaan, mutta peruu sen koska kokee olevansa kotihiirenä onnellisempi ihminen. Ah, miten ihanaa onkaan välillä rentoutua omissa oloissa. Kutoa itselleen haaveilemiaan lapasia, eikä keskittyä aina Taikalle meneviin talvilämmikkeisiin tai pukin konttiin laitettaviin lahjuksiin. Kyllä sitä pienistä ja typeristä asioista voikaan tulla iloiseksi. Vaihteeksi näin päin!

Käytiin eilen viemässä Taika isovanhempien autolle, ja he lähtivät yhdessä mummilaan viikonlopuksi. Pääsevät viettämään pitkästä aikaa yhteistä laatuaikaa ilman äitiä ja isiä. Sillä välin me saamme hetken hengähtää ja olla ihan vain kaksistaan. Suunniteltiin menevämme syömään sushia, mutta ohikulkumatkalla törmäsimmekin nepalilaiseen ravintolaan. Ei perhana, pitäiskö sittenkin mennä sinne? Onhan siitä jo ties kuinka monta vuotta kun oltiin siellä viimeksi? Hetken aikaa pohdittuamme vaakakuppi heilahti kohti ex-temporea ideaa. Ruoka oli herkullista. Ja ehtiihän siellä sushilla käymään sitten joskus toistekin.

Koru-Keskiaikamarkkinat, Paita-2nd hand, Hame-H&M, Vyö-?

Syömisen jälkeen päädyttiin livistämään vielä yksille lasillisille, jonnekin missä ei olla vielä koskaan käyty. Kaunis, hieman överi ja ylikoristeltu pubi oli miellyttävä elämys. Ja saamani irish coffee ehkä paras mitä olen tähän asti maistanut. Istuskeltiin ja tunnelmoitiin. Juteltiin elämän tavoitteista ja merkityksistä. Sitten paluumatkalla kipitettiin käymään kaupassa ja palattiin kotiin. Hetken päästä hilpastiin saunaan ja juotiin rauhassa siiderit kuumilla lauteilla. Tekstailen mummulaan ja varmistan onhan ilta sujunut mutkitta. Katselen ikävän pistos sydämessä vastaanottamani videon juoksentelevasta Taikasta. Uudelleen ja uudelleen toistan pätkää puhelimessani, kunnes palaudun tähän hetkeen ja muistan, että kohta jo nähdään taas. Jatkettiin iltaa sohvalla, katsoen riipivän jännittävän elokuvan The Caller, jonka jälkeen lähdettiin yöpuulle. Ihana ilta. Ja päivä kaiken kaikkiaan.

Nyt minä palaan lempipuuhani ääreen ja painan nappulasta play:ta.